Kilpaileminen esteratsastuksessa

Esteratsastus on ratsastuksen laji, jossa hevonen läpäisee (yleensä hyppäämällä) esteen, ja se on eräs vanhimmista kilpailulajeista ratsastuksen parissa. Esteratsastus on myös olympialaji. Tämä laji oli alkujaan sotilaslaji, ja se on kehitetty ratsuväen sotilaiden ja hevosten keskuudessa. Hevosen tarkoitus on ylittää tietyissä järjestyksessä olevia esteitä mahdollisimman puhtaalla tyylillä ja mahdollisimman lyhyessä ajassa. Esteratsastuksessa tärkeässä asemassa ovatkin hevosen tottelevaisuus ja ratsastajan ja hevosen yhteistyö, tietysti hevosen esteen ylittämiskykyjen lisäksi.

Esterataan kuuluu yleensä kahdeksasta kahteenkymmeneen estettä, joiden korkeus ja muoto vaihtelevat kilpailun vaatimustason mukaan. Yleensä esteiden ylin osa putoaa alas, jos hevonen koskettaa sitä hypätessään. Kilpailuissa käytetään myös ns. sarjaesteitä, jotka ovat muutaman esteen ryhmiä. Niiden välissä hevonen tavallisesti ottaa muutaman laukka-askeleen. Esteratsastusradat ovat kilpailuissa olleet perinteisesti ulkona; esimerkiksi maastossa, hiekka- tai nurmikentällä, mutta esteratsastusrata voidaan yhtä hyvin rakentaa sisähalliin. Tässä blogissa voit lukea myös muista hevoskilpailulajeista, kuten kouluratsastuksesta ja raveista. Löydät niihin liittyvät kirjoitukset otsikoiden ”Kilpaileminen kouluratsastuksessa” ja ”Ravi-kilpailut” alta.

Suomalaisia tunnettuja esteratsastajia ovat mm. Mikael Forsten, Anna-Julia Kontio, Noora Forsten ja Sebastian Numminen. Olympialaisissa suomalaiset eivät ole kuitenkaan viime aikoina menestyneet, ja viimeisin pistesijoitus löytyy niinkin kaukaa kuin vuodelta 1980, jolloin yksi suomalaisen ratsastuksen legendoista Cristopher Wegelius saavutti 12. tilan.