Kilpaileminen kouluratsastuksessa

Kouluratsastus on ratsastuksen muoto, jossa ratsastajan ja hevosen yhdistelmä, eli ratsukko suorittaa ennaltamäärättyjä liikesarjoja. Liikkeet tulee suorittaa mahdollisimman tyylikkäästi, laadukkaasti ja tarkasti, ja ratsastajan ja hevosen välinen kommunikointi tulee olla eleetöntä, ja mieluiten lähes huomaamatonta ulkopuolisille. Kouluratsastusradalla ei ole yleensä esteitä, vaan rata on siellä, ja ratsukot kilpailevat liikesarjojen suorittamisessa.

Kouluratsastus kuuluu FEI:hin ja se on myös olympialaji. Euroopassa kouluratsastus on hyvin arvostettu laji, ja sitä pidetään oikeastaan kaikenlaisen ratsastuksen perustana. Useimmatta ratsukot ovat jossakin vaiheessa harjoittaneet kouluratsastusta, etenkin esteratsastajat, jotka tavallisesti kutsuvat kouluratsastusta ”sileällä työskentelemiseksi”. Nimensä mukaisesti kouluratsastuksessa on kysymys hevosen kouluttamisesta. Sitä voisi verrata ehkä agilityyn ja koirien ja muiden eläinten opettamiseenkin, mutta ratsukolla on luonnollisesti aivan omanlaatuisensa tehtävät. Ratsukosta kehittyy parhaimmillaan saumaton kokonaisuus, jossa hevonen on joustava ja notkea, mutta myös tarkkaavainen ja luottavainen, ja sillä on miellyttävä ratsastaa.

Kilpatasolla kouluratsastuksen kärkimaita ovat Saksa ja Hollanti. Muita menestyneitä esteratsastusmaita ovat USA, Ruotsi ja Espanja. Suomessakin kouluratsastus on suosittu laji esteratsastuksen ohella. Menestynein suomalainen kouluratsastaja on Kyra Kyrklund, joka on saavuttanut mm. hopeaa vuoden 1990 MM-kilpailuissa sekä finaalin voiton maailmancupissa vuonna 1991. Hän menestyi myös hyvin olympialaisissa ja sai viidensiä sijoja vuosina 1980, 1988 ja 1992. Muita menestyneitä suomalaisia kouluratsastajia ovat myös Marko Björs ja Elisabeth Ehrnrooth.